..Geen kengitys nimittäin.. Se kun on niin yhteistyöhaluinene sen homman suuhteen aina aluksi vähintään. Kuvitelkaapa iso 2v hevonen, tuommonen aikuusen korkunen eli 450kiloonen ehkä. Se nojaamas täydellä painolla ku kengität, naula on siinä pistees että tiät että voi kipiää tulla, ja todnäk tulee, jommalle kummalle jos just päästät, ja reisilihakset lyä niin hapoille että alkaa kintut täristä. Siinä ei sitä ehtkiä mietitäkkää että mitäs.. Ja kun vielä kengitettävä onnistuu samassa paskomann kengittäjän saappaaseen, ni johan on riemua. Noh, kengässä tuo on, seiso vipan kenän laiton ajan niiku pitääki, kerran-pari pikkusen nyppäs muttei ees pahoon. Eli kunhan antaa periksi, on kyllä ihan hyvä kengitettävä.. Mutta se rumba voi kestää ekat 3-4 jalkaa, nii ei siinä sitte paljo enää jää sovus kengättävää.  50-50 yks kinttu-ei yhtään kinttua kiltisti. Eikö se siitä ku järkee tulee päähän?

Kyllä, kengitin vaikka polvi vähä hajalla. Mutta ei tuntunu, eikä tunnu viäkään, polveen ollenkaa pahalta. Hiki tuli. Kauhia hiki.

Pitää hakia hokkeja lisää, ja takakenkiä jemmaan, niitä ei jääny yhtää kun G aina saa ne jonneki mehtään putoomaan..

Sunnuntaina sitte ehkä ajamaan, työputkella menee seur 4 päivää. Virtaa piisaa ittes ihmeen paljo, kaikkia pientä ja ei ihan pientä saanu tehtyä kumminki nytten. Peili hommattu ja seinällä, valaasimet säädetty ja laputtimet vaihettu tarpeen mukaan.. Kämppä järkätty.. Parturis käyty ekaa kertaa sitte vuoden 2006. Kengitetty. Vaatekaappi järkätty. Vähä ulkonaki käyty ja kaikkia. Ehkäpä tää virtasuus ja pirteys osin johtuneeki siitä. Voisin sanua, että mä oon ny vähä hassu! 

Mutta ei, jospa jatkaas tuon villasukan kutomista, saa senki valmiiksi sitten pian.