Olihan ajoreissut. G oli ekaa kertaa yksin ajossa, ja kohdattiin jopa 3 autoa. Hyvä! 2 ekaa takaapäin, eka ohitti niin että mentiin autiotalon pihaan, tokalla oltiin ihan teinvieres. Kolmas tuli vastaan, pysähtyi odottelemaan, ja vähä kangerrellen ja pienillä loikkailuilla päästiin ohi, ihan hienosti. Myös maastakäsin vähän näyttisharkkaa. Ok on.

Morris oli mainio likimain kokolenkin myös. Takasinpäin tulles olikin tuos likitalolla muka niiiin pelottavia pappoja korjaamas kattoa (ne oli siinä menneskin...) että slaagit piti saada.

Potkien läks ku ens ohitti suht mallikkaasti paikan, just tiätty risteykseen kiitopotkua, ihme ku pysyin kyytis. Jo pienen hetken ennen kurvia nappasin toisen käsivarren penkin sivulle, "sisäkurviin". Silläpä kait pysyinki. No, kurviha meni pitkäski tietysti ojan yli, johna stoppas sen verran että, kieppasin ittenii kyytistä. Hetken ohjis roikkuen ja heiluen mentiin piennarta pitkin, molemmat toki jaloillaan, suunnasta vähä erimielisyyttä. Hallintaan sain, eli seisoksiin.

Toine pappa toi irronneen kärrypressun. Piti kuulemma tulla kattomaan ku oli niin hurjan näköstä. Hyväkin vain että vähän "huolehditaan", vähä aikaa jutusteltii ja Morris sai rauhaantua kunnolla siinä. Loppureissun oli taas ihan fiksusti. Hehe. Enkerralla häntä kiinni.. Varmuudeksi.. Tai potkuremmi.

Onneks oli kypärä. Vähä tuo leukaluu-korva-alue kolahti jonnekki silti, mut ei ny sillai että kipiä olis. Molemmat selvittiin ilman mitään, eikä varusteisiinkaa tullu vaurioita. (jos ei lasketa yhtä irronnutta pressua, joka sekin vaa irti, ei rikki. paalinarua vähän...)

Käytiin vielä myöhemmin kävellen, talutellen siis, kattomas ettei tuola ole mitään pelättävää.

 

Meille tekee tallin päätyyn kottaraiset pesää. Pesiis nyt sitten onnistuneesti. On nättejä. Västäräkitki on tullu jo! ja tavis nokkosperhosten lisäksi liihotteli tuola jo suruvaippoja! Kesäääääh!

Tunnistaako kukaan tuota rastasta? Mustarastas akka? Vai joku muu?