Morriksen kans parin päivän tauon jälkeen harkattiin siloja ja päävehkeitä. Ei isompia häslinkejä, kokeiltiin toooooosi löysää sekkiäkin (ihan polviin asti ei päätä saanu, mut aika likelle). Silat vaa vaatii vähän täytettä, ison hevon kun ovat..

Kävelyllä käytiin varustettuna noilla, pari kilsaa. Vähän piti ihmetellä paalirivistöjä pellolla ja noita helppipaalikasoja jokka on pressulla peitetty. Harkattiin vähän liikkeelle lähtöä, raviin siirtymistä, hidastamista ja pysähtymistä ääniavuilla ja  kuolaantuntumalla hidastukset tiätty. Nätisti meni. Malttaa seistä paremmin kun äitinsä, mutta kävelee lujaa. Tosi nopeesti. Toki sitäki vauhtia saa säädeltyä.

Ohjasajoa kunhan tulee joku joko taluttaan tai ohjiin. Kunhan saa liikkellelähöt, stopit ja kääntymiset opetettua niin että ei tartee taluttajaa eteen nii voi jatkaa yssikseen taas opettamista. Ei tekis pahaa nähä jokusta ajoneuvookaa tuos tiellä ennen. Tiätääs ainaki pojan reaktion (todennäkösen reaktion) sit ku yksin menee.

Nyt poitsu onkin pitkästä aikaa yötä sisällä. Ovat siis olleet eri aitauksissa vain hetken. Ruokakiponki oon siirtäny ulos. Morris oli aivan ihmees kun meni sisälle. "Minne mun ruokakuppi on kadonnu?? Minne? Tässä sen pitääsolla! Mun ruokakippo!" Oikeen kohdan tiesi seinältä, vaan ei kuppia löytyny. Rehutki sai aamulla/ päivällä. Sai vähä hyvänmielen kauraa heinien päälle nyt sisälle.

Vois mitata sen huomenna. JOS muistaa. Tuskin muistaa. Mut aina voi yrittää.