Hain traikun pihaan lauantaina. Siitä lähtien pojat on syöny aamu- ja iltarehut sielä. Lauantaina harkattiin useemman kerran sinne menemistä molempien kans. (Morris muuten osaa ilmasta hyvin koska sitä alkaa homma kyrsiä. Ja vielä kiltisti. Menee naama niin norsunvitulle että..)

G miettii ennenko astoo lastaussillalle, sitten kävelee perille asti kerralla. Tai, nyt on kävelly miettimättä ollenkaan. Morris saattaa vielä pysähtyä miettimään muutamaksi sekunniksi, mutta se pysähtyy sillalle, siihen kohtaan kun pää on juuri kopin ja "ulkopuolen" rajalla. Hienosti kiipasevat molemmat koppiin kumminkin.

G oli lisäksi maastakäsin näyttisharkois tänään paree kun ikinä, ei hosunu ees tarhoille päin (Morriksen luo päin) juostessa. Kotona sujuu siis, saa nähä.. No, tiistai jo pyöritään näyttipaikalla, niin ei se ihan täysin vieras paikka ole, mut hälinää ja kaikkee kivaa.

Ja kun G keksi talven aikana (meillähän ei liomiteta kun korkeintaa sadeilmoilla) että loimet on pelottavia. Selässään ei pelänny, mut hhaste oli saada se loimi ees varsan lähelle. Tallissa on sujunut jonkin aikaa, tänään sain riisua tarhassa varsan ollen irti, eikä lähteny mihinkään. Tietysti sitten alko tulla rakeita, räntää ja vettä reilusti, eli loimet takasi niskaan. Narun pääs oli varsa, mut ei tarvinnu oikestaa ees narusta kiinni pitää, sai laittaa loimen. Vähän se on vielä jännä sillon kun sitä kauempaa kantaa pihalla.