Hevot ollu nyt taas satunnaasemmalla ajolla. Tiä, kokeelisko G:lle sivukäänteistä kenkää taa, kun sillä ei vaan pysy takana. Katkee naulat hokkikengän, senverran on lennokas askel tai jotain. Naulat aina poikki. Melkeenpä viikos laitosta. Ei oikeen nappaa jatkuva kengittelykään, eikä se ny kaviollekkaa kutaa tee kun liki kerta viikkoon laitetaan uudesta..
Kallotöitä tekeillä, isoja päitä ja siinä sivus pari pienempää. Vieläkään ei kädet tykkää valkasumöhmistä, vaikka vaan suojahanskat vähä vuotaas. Hehe. No, nou pahaa jälkee, lähteny näköjää kaikki merkit paris päiväs.
Yhtä jouhikorua oon suunnitellu. Kattoo nyt löytyyskö siihen osaa, kiveä, lahen messuilta sunnuntaina. Kriteerit kivelle aika kovat, ja sen kun yhtistää ystävälliseen hintaan niin johan saa aika tuuria olla. Ehkä löytyy, ehkä. Joka tapaukses siis sunnuntaina lahteen messuille.

Jos painelis valmistamaan herkkuruokaa ja.. ja.. telkku? Koput sisälle sit joskus ja...

Kovasti on kaikkea puuhaa. Pelikeikkaa heitetty jopa helsingin päiväkodeis, kahessa. Tulipa kokeeltua metroki siinä. Ihan mielenkiintone reissu omalla laillaan.

 

Kaverin kans alkanu vähä vakituusempaan käydä ratsastaas. Uus ratsastuskoulu, täältä matkaa vähän mutta kaverin ponin lastaamisis auttamas samalla kun se menee tunnit omallaan.

4 kertaa käyty nyt. Eka kerran ratsustani en tykänny yhtään. Toka oli jo perus ok. Kolmannen (ja neljännen, ja taodnäk seuraavan) kerran menin aivan mahtavalla hevosella, se nyt taitaa olla vähän mun vakiratsuni sielä. Vähän ratsuna raaka, keskeneränen, nuori tinker. Erittäin ihana. Vaikeita tehtäviä menty, hevonenki kovasti yrittää vaikkei ihan osaa kaikkea mitä pyydetään. Sillon kun se jaksaa keskittyä, nuo nuoret kun on vähän.. Nuoria. Raukan lempinimi on Reino/Reiska.

 

Täysin uutena kokemuksena ittelle nyt kotiteurastuspuoli. Ihan ruuaksi ittellekkin, ja vähän muille. (naapuri, sisko, kaveri jne..)

Hevonen haettiin kokkolasta perjantaina, samana iltana tuli yks tuttava teurastaja laittamaan pulttipyssyllä pois. Ei ehtiny jäädä nylkemään ja suolistamaan, onpa tehty ite sekin homma nyt. Oliha homma mutta eipä siinä mitään. Lihat roikkumas, viikolla alkaa kylmäsavustus ja muutenkin pieniminen.

Hevosta tehtiin vaan paperi että on luovutettu asiallisesti lopetettavaksi tänne, päivämäärä, hevon nimi ja reknro + omistajien allekirjotukset. Maksaa ei tarvinu, hakumatkaa toki hiukan. Lihat saa loppujenlopuksi halvalla, onpa eettistä ja hyvääkin vielä. Eikä näytä omat koput moittivan vaikka tarhan vieres toi melkeen roikkuu, on tuos yks lautaseinä välis.

Pitää vielä hakia Reiskalta (kummisedältä, ei hevoselta) meidä vanha kaappipakastin kylmäsavukaapiksi. Kylmäsavuvermeet on muuten kasas. 5-7vrk savustukseen purutkin. Eli pitääs saada.. hmm.. 3-4 kaapillista savustettua. Heh, taitaa piisata se..

Paljon on jauhettu viimeaikoina susipolitiikasta. Vastakkainasettelu karkeasti jaoteltuna "viherpiipertäjät" vs metsästäjät.

Mitä sitten näistä ihmisistä. Susien puolesta sekä vastaanpuhujia löytyy joka paikasta. Pääosin kuitenkin puolestapuhujia ovat isommissa kaupungeissa, vieraantuneina luonnosta elävät ihmiset, joiden elämää a alinkeinoa ei millään lailla liikuta näiden petojen olemassaolo. Pääsosin.

 

Ketkä ovat niitä oikeita luonnonsuojelijoita, jotka rakentavat riistapeltoja, vievät riistaeläimille riistakiviä luontoon ja järjestävät ruokintapaikkoja? (enemmän kun jyväpönttö punatulkuille takapihalla) Metsästäjät. Ketkä rajoittavat hirvi, kettu, supikannat järkeviksi, ettei kaikki piipertäjät kuole hirvikolareissa, kun ei edes auto pysy hanskassa? Metsästäjät.

Ketkä häiritsevät viranomaisten poikkeusluvalla järjestettyä häirikkösuden jahtia, jossa joukko metsästäjiä antoi vapaaehtoisesti virka-apua? Niin, ketkä häiritsi radioliikennettä niin ettei tieto yhdestä kaadetusta sudesta kulkenut, ettei olisi vahingossa ammuttu toista?

Parempi ois ottaa mettästäjien se linja, etteivät auta viranomaisia näiden häirikköjen poistamisessa. Siitä kun voi johtua liriin ihan ilman omaa syytään. Tai sen takia että joku ituhippi säätää omiaan. Hoitakoot ite.

Toiset sanoo että kaikille häirikköpedoille saa kaatoluvan. Miten sitten määritellään häirikkösusi, kun ei kaatolupaa tule, vaikka yksi lauma popsinu naamariinsa kymmenkunta metsästyskoiraa syksyn aikana. Ei auta että susi nähdään kylällä useita kertoja, ei auta että se kavereineen oleilee koulun pihassa. Ei kaatolupaa. Eikö lenkkeilijäitä ahdisteleva susi sitten ole häirikkö, kun ei kaatolupaa tule?

Pitääkö niiden oikeesti syödä ihminen ensin?

Metsästyskoirat ei ole halpoja, ja usein rahallinen arvo on sivuseikka, koska koira on metsästäjällekkin kaveri. "söis ennemmin niitä lapsia, niitä on kiva tehdä" sanoi eräs. Näin se on kai tapahduttava. Ymmärrän pointin. Kymmenien tuhansien eurojen lemmikit jo menny "hukkaan", eikä lemmikin arvoa voi mitata oikeesti rahassa.

 

Brysselin herrat laittaa ensin täälä elävät ihmiset koville jo elinkeinonsa kanssa, sitten pitäis päästää sudetkin ruokapöytään.

"Sudet ovat vuosisatoja jatkuneen vainon takia tulleet erittäin ihmisaroiksi, mutta ne ovat erittäin oppivaisia. Meidän täytyy varautua luottavaisempiin susiin, jopa yksittäisiin uteliaisiin eläimiin, jotka nappaavat turistilta makkaran"

Sanotaan toisaalla. Mikäs se susi on joka vie sen makkaran vain, kun naapurin labbiksenkin kans meinaa mennä sormetkin? On varmasti miellyttävämpiäkin keinoja amputoida kätensä.

Onpa erään kimppuu hyökänny isoja harmaita koiriakin, joista yhdellä oli tutkapanta kaulassa, ihme kyllä päässy hengis näiltä. Vaan todella pahaa jälkeä. Samalla alueella susiporukka, joista yhdellä panta. Mutta kun susi ei käy ihmisen päälle, niin kai nämä sitten oli vaan koiria. (jep, melkein uskon ittekkin)

 

Moniko on nähny suden repimiä eläimiä, enemmän ku satunnaisen koirantapon verran kuvissa? Nähny kuvia vielä elävistä hirvistä, jotka takuulla kärsii enemmän kun osaa kuvitellakkaan?

Toisella ituhipillä pesii metsot, teeret ja sorsat pihakuusissa ja männyissä. Toinen pitää lihan tuotantoa, ja metästystä niin vääränä, että ei syö lihaa, vaan nakkeja. Onhan ne nakit aika jauhomössö joo, ja teurastusjätettä.

 

Sekä suden, karhun että ilveksen kannat on noussut niin rajusti, että joku järki tähän touhuun olis pikkuhiljaa saatava.

 

Olen puhunut, ja se siitä, toistaiseksi.

Eilen, 29.12 sapui meille (itse haettu, reilu 17h reissu) 2 poroa, lemmikiksi. Villilaumasta ovat, eli kesytystä alkuun nyt. Eivät mee ympäri seiniä karkuun kumminkaan.

Poikaporo Rochben (ritari) "Pena".

Tyttöporo Dular (loistava kuunsirppi) "Dula".

Piskuisen ressaavat, mutta on nois rehtiä pohjalaasta luonnetta. Duna potkasi myyjää munille autoon lastates ja Pena näytti melkee koko tulomatkan persettä ikkunasta.

Kallotöitä varten siis hain poronpäitä samalla. Tai siis nämä tuli siinä samalla.

 

 

 

Se on muuten hieno aromi, kun jää muutama peuranpää paketis postin lämpösiin tiloihin viikonlopun yli.

Kallotöitä tehty, pienin tällä hetkellä valmis lienee metso, isommas pääs hirvee ja hevosta, ylämaankarjaa ei vielä ihan valmiina ole. Jonossa myös 16-piikkinen hirvenpää. Kettua, mäyrää, ja paljon muuta. Myös kelloiksi tehny teemalla, kolmeen kelloon laitettu ketun tai lampaan leukaluut ja yhteen kellotaulun alle ketunpää valolla. Kolmes kellos "poltettu" puinen levy, yks on ostotaustalla vain tuunattu. Hienoja.

Jonoshan noita päitä ois tehtäväksi nyt enemmän kun tilauksia, tilausjonos nyt yks. Ehtiiskö tehä varastoon oikeen?

 

Meillä on täälä myös jouluiset harrastukset.

Kummisetä lasketteli katolta alas, komiasti virkkuukoukku-asennos perse edellä kintut pystys, pomppas maasta persiiltään uudesta ilmaan ja seuraavaks ku ehti mennä havaintoo aivoille asti se makaskin kylellään kyynärpäähän nojaillen kynnyksen edessä ku alusvaatamalli. No, kuinkaa ei käyny, vaikka katolta tuli samaa kyytia meidän muiden (3hlö alhaalla) päälle lastulevy ja muutama lankku. Pikkupipejä vain.

Minä sensijaan laskettelin vintinportaita pitkin, ja harrastin rekiajelua ilman rekeä ja varusteita sisätiloissa vuohella. Eli roikuin kaulas kiinni pitkin navettaa. Piti siirtää se, mut vuohi oli eri mieltä. (Vaan siirretyksi tuli.)

 

Britit on kauhuissaan poronlihan syömisen takia. Mitähän mahtaasivat sanoa, jos kuulisivat että oon hakemas välipäivinä Petterin sukulaisten päitä tänne ja teen niistä valaisimia.

 

Morris ei enää jännitä ratsastukses. No, viimekerralla ei jännittäny. Sillä on nyt jo ravattuki selästä, liinas. G:llä ei, kun siltä oli, ylläri, kolme kenkää irti, enkä kerenny laittaa alle niin jäis vapaalle sitten. G:llä on nyt käytös waterford-kuolain. Sille kun ei passaa suora, ei tavan nivel, kolmipala jo paree mut venkoilee silläkin. Tuo 5-palanen on ihan perfect. Ei vispaa päällään eikä mitään. Ei vaan löydy ravikuolaimena tuota, niin otetaan D-renkailla ajoon.